Taas edess vapaa viikonloppu ja Melinaa oli aivan tuskissaan. Oli päättänyt että viettää illan kotona,  mutta oli liian hiljaista ja pakottava tarve lähteä johonkin pois neljän seinän sisältä. Lähteä, ei lähteä, näitä hän pyöritteli mielessään. Ei lähde, ajatteli viimeksi, kävi suihkussa, vilkuili kelloaan, laittaa hiljalleen hiuksiaan. Niin tässä sitä taas ollaan, hän katsoi itseään peilistä ja tiesi tasan tarkkaan että lähtisi, vaikka toisaalta mieli ei tehnyt lähteä ravintolaan niin sinne hän tiesi lähtevänsä. tunsi syyllisyyttä kun taas oli lähdössä, mutta ei vain jotenkin voinut muutakaan. Tässä sitä taas ollaan, aamulla tietäisi että kaduttaisi suunnattomasti taas, kuten ne monet muutkin kerrat.